Päivä 3: Hampurin kupeessa (Seevetal)

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen, vaikkakin tällä kertaa sängyt olivat ylipehmeät ja neliön alueen valtaavat tyynyt eivät mukavuutta juurikaan muutaman sentin paksuudellaan tarjonneet.
Aamupalalla yllättivät hyvänmakuinen leipä ja hyvin maukas kahvi. Tämän jälkeen teimme lyhyen kierroksen Seevetalin kaupunginosassa ja Hanskin oli pakko päästä käymään Lidl’n paikallisessa kilpailijassa Aldissa. Aldista tarttui tietysti mukaan paikallista olutta, muka ”tic-tac” –karkkeja, paikallinen Wodka ja feikkicokista. Kauppakierroksen jälkeen olimme valmiit matkaan J

Matka alkoi tasan yhtä hienosti kuin edellisen päivän reissumme oli päättynytkin. Moottoritiellä Hannoverin liittymä oli kokonaisuudessaan suljettu, joten jouduimme ajamaan aamuruuhkassa n. 15 km Hampurin suuntaan ennen kuin pääsimme tekemään U-käännöksen. Oli inhottavaa katsella GPS:n ”matkaa jäljellä” ilmoittavan kilometrimäärän kasvavan jo ennestäänkin kaameasta 889 km:stä. Kun vihdoin pääsimme kääntymään oikeaan suuntaan oli matkamme kasvanut noin kymmenellä kilometrillä. Vihdoin alkavat kilometrit taittua oikeaan suuntaan.

Matkamme Saksan halki sujui perinteisten ”jee baanaa J” ja ”arf, taas tietyö – stau L” välisten toteamusten välillä. Onneksi ruuhkat, joihin jouduimme, olivat suhteellisen lyhyitä eivätkä syöneet matkustusintoamme liian paljon. Pari isompaa tietyötä, joissa liikenne ohjattiin yhdelle kaistalle, saivat meidät tuskastelemaan ihmisten ”pakko änkeä” -asennetta. Minne katosi normaalisti niin hyvin sujuva liikenne…

Pakollinen tankkaustauko tapahtui Düsseldorfin kupeessa, jossa kauhistelimme bensan hintaa (95Okt 1.43€). Tuohon sitten viereinen motoristi totesi suomeksi, että ”eipä tuo vielä kallista ole kun on alle puolentoista euron”. Vaihdoimme kuulumiset ja tietysti nopean reittikuvauksen. Vaikka suomalaisia ei tiellä näkynyt, niin kyllä motoristeja senkin edestä.

Belgiaa saapumisen huomasi pienesti kyltistä, jossa oli EU-tyylisesti tähdet ympyrässä ja sen sisällä kirjaimet BE sekä siitä, että tuntui kuin tie olisi muuttunut perunapelloksi. Pyyhälsimme Belgian läpi päättäväisellä asenteella ”kyllä ne tiet varmasti Ranskassa paranee”. Pakollisen pysähdyksen teimme yhdellä rest stopilla, jotta Hanski pääsisi kertomaan oikeasti käyneensä Belgiassa.

Noin tunnin ajon jälkeen saavuimme Ranskaan, mutta eivätpä ole ranskalaisetkaan kunnostaneet Belgiasta saapuvaa tietä. Saavuttuamme tullitielle, muuttui tien luonne ja laatu totaalisesti. Ei muuta kuin nokka kohti Pariisia.

Matkamme sujui loppujen lopuksi tosi hyvin ja sujuvasti ja Hanski totesikin, että kyllähän tässä toisen samanlaisen rupeaman ajaisi. Tämä kaikki muuttui kun saavuimme Pariisiin… Matkaa oli jäljellä 10 km – Pariisi tukossa. Aikaa jäljellä 15 min ja Pariisi aivan tukossa. Kökötämme ruuhkassa ja ihmettelemme molemmilta puolilta viuhahtelevia motoristeja. Toista puolta väistäessä joutuu väkisin toisen puolen linjalle, joka tietysti palkittiin skootterin töötin inahduksella ja kansainvälisellä käsimerkillä… Pariisi toivottaa meidät näin tervetulleeksi. Matelumme ruuhkan poikki kesti loppujen lopuksi vähän päälle tunnin ja verotti voimia enemmän kuin aikaisempi 890 km. Auto parkkihalliin, nopea hilipasu hotellille ja ansaittu olut auki, aaaaaahhhhh, kyllä matkustaminen on mukavaa :)