Päivä 3: Bonjour Paris

Vihdoin Matkalla kohti Ranskanmaata. Onhan tätä jo vuosi odotettukin. Hanski ja Timo lähtivät jo tiistaina laivalla kohti Rostockia auton kanssa. Irma, Laura ja minä, Heini lennämme suoraan Pariisiin nyt torstaina. Jenna, Kiia ja Tellu tulevat puolestaan perjantaina perässä.

Irma on viimeksi lentänyt kymmeniä vuosia sitten, mutta oli koneessa kuin vanha konkari. Japanilaisturistit ottivat Laurasta kuvia hurmioissaan. Lentokoneessa Laura nukahti kantoliinaan pienen konsertin jälkeen. Onneksi kone oli puolityhjä ja meidän viereen buukattu herrasmies siirtyi kohteliaasti koneen toiseen päähän. Lentokoneruoka oli vanhaa tuttua kumilihaa ja ylikypsää makaroonia. Valkoviinilaseja kilistettyämme tuntui vihdoin, että loma on alkanut.

Charles De Gaullen lentokentällä iski nenään ulkomaan hajut matkalaukkuja odotettaessa. Matka junalla Gare Du Nordin päärautatieasemalle sujui nopeasti, josta hyppäsimme vesisateen saattelemana varsin epäkohteliaan taksikuskin kyytiin.

Hôtel De Lausanne Grand Boulevardin läheisyydessä oli oikein viihtyisä. Ranskalaisilta parvekkeilta oli hauska kuikuilla kadulla nyrkkiä puivia ja tööttäileviä autoilijoita. Laura oli matkasta hyvin väsynyt, joten muutama tunti meni perusasioista, kuten vaipanvaihdosta, syömisestä, nukuttamisesta ja laukkujen purkamisesta, huolehtimisessa. Kuuden aikoihin päätimme uskaltautua ulos tavoitteena kilometrin päässä olevat tavaratalot ja Grand Opéra. Puolessa välissä matkaa yllätti kuitenkin kova sadekuuro ja hyppäsimme sitä karkuun läheiseen Café/Baariin jälleen maistelemaan aivan ihanaa valkoviiniä. Tarjoilija oli jälleen erittäin ystävällinen ja vinkkaili silmää Lauralle. Samaan aikaan Timppa ja Hanski ilmoittivat olevansa autolla tulossa, joten päätimme lähteä takaisin heitä vastaan. Matkalla pitelimme vielä sadetta läheisen Boulangerien markiisin alla, jonka Monsieur tuli iskemään silmää Irmalle. Varsin iloista porukkaa nämä pariisilaiset.

Miehet olivat ajaneet lähes 1 000 km ja olivat siihen nähden varsin pirteitä. Laura oli aivan onnessaan Isin ja Vaarin näkemisestä. Illalla nautimme vanhaa kunnon mäkkäriruokaa huoneessa, kun läheiset patonkikaupat olivat jo sulkeneet ja voimat eivät riittäneet enää lähtemään ulos syömään. Uni tuli heti, kun Laura saatiin nukkumaan matkasänkyyn tunnin taistelun jälkeen.