Päivä 4: Notre Damen Gargoylet

Aamulla tuntui siltä, ettei olisi nukkunut juurikaan, kun Pumpukka heräsi useaan kertaan yöllä ensin juhliviin pariisilaisiin, sitten kolisteleviin roskakuskeihin ja viimeiseksi vielä masuvaivoihin. Onneksi Laura otti vielä aamuseitsemästä yhdeksään asti päikkärit ja silloin nukuimme paremmin kuin koko yönä. Ulkona paistoi vihdoin aurinko ja kaikilla oli erittäin hyvä fiilis. Puolen päivän aikaan rupesi puhelin soimaan, kun Helakareiden perhe kyseli ohjeita miten hotellille löydetään. Monen koettelemuksen jälkeen väsyneet serkkutytöt ja kummitäti pölähtivät ovesta kuin pyörremyrsky. Kaikilla oli niin paljon asiaa, että puhuimme toistemme päälle, kuten aidot ranskalaiset.

Pienen hengähdyksen jälkeen suuntasimme lounaalle tunnelmalliseen Le Regent pikkuravintolaan, jonne myös lapset olivat tervetulleita, kuten joka paikkaan Ranskassa näköjään. Lauran kärrytkin kannettiin kapeita ja jyrkkiä portaita ylös non-fumé nurkkaukseen. Pyöreän pöydän ympärillä ihailimme kadun vilinää isoista ikkunoista. Pian saimmekin upeat herkut eteemme ja kilistelimme yhteisen loman kunniaksi. Laura otti ravintolassa hyvät, lähes kahden tunnin unet vaikka Madame hakkasi keittiössä ruokahissiä varsin raivokkaasti. Vatsat täynnä suuntasimme metrolla kohti Pont Neuf –siltaa, josta hyppäsimme Seinen veneajelulle. Siitä näki hienosti kaikki Pariisin tärkeimmät nähtävyydet, kuten Tour Eiffel, Notre Dame, Louvre, Petit et Grand Palais ja monta muuta. Ihanat, vanhat talot Seinen molemmin puolin oli kauniisti restauroitu ja parvekkeet täynnä kukkia. Räpsimme valokuvia ja lisäsimme aurinkorasvaa vuorotellen. Hanski yritti kestää kuumuutta ottamalla rennosti ja Jenna ja Kiia hauskuuttivat Lauraa, joka kiersi sylistä toiseen ja rypisteli nenää kaikille muille turisteille hymyn saattelemana.

Risteilyn kuumuutta lähdimme sulattelemaan pieneen kahvilaan syömään sitruunasorbettia ja café au lait´ta. Kyllä maistui hyvältä. Samalla hoidettiin Lauran kakkavaipan vaihto ja syöttäminen. Kukaan viereisistä pöydistä ei ollut moksiskaan. Hyvä niin J
Notre Damen sisällä oli tummanpuhuva tunnelma ja upea kynttilämeri, kuten roomalais-katolisissa kirkoissa on tapana. Kirkon ulkopuolella Laura nauroi aivan tikahtuakseen puluille, jotka pyrkivät häntä karkuun. Meilläkin nousi suupielet ylös. Pian alkoikin olla koko porukka aivan väsynyt ja kävelimme valtavan kokoisen ja hienon Hôtel De Villen eli kaupungintalon ohitse metrolle ja takaisin hotellihuoneeseen. Illalla natustelimme suihkun jälkeen täytettyjä patonkeja ja vetäydyimme yöpuulle kerrankin jo puoli kymmenen aikoihin. Jospa tänä yönä Laurakin jaksaisi nukkua, kun nukahtaminenkin onnistui kerrankin kolmessa minuutissa…