Päivä 5: Tour Eiffel & Maison d’Ashfield

Kyllä vain hyvin nukuttu yö ilman itkuja tekee ihmeitä sekä lapsille että vanhemmille. Rypytkin silisivät otsalta itse kullakin. Aamupalan jälkeen jakauduimme niin, että Timppa ja Vaari kasasivat kaikkien laukut meidän autoon ja ajoivat sen Gare De Lyon’n Europcarin eteen. Me muut lähdimme suoraan metrolla kohti Eiffelin tornia, jossa tapasimme miehet. Juuri kun olimme ylittämässä Seineä niin Ecóle Militair –sotilasakatemian takaa nousi mieletön hävittäjälentue, joka seurasi tricolorin väreissä hehkuvaa savuvanaa. Onhan tänään 14. juillet eli Ranskan kansallispäivä. Hävittäjät ja pommikoneet seurasivat toisiaan mitä erilaisimmissa muodostelmissa.

Eiffelin juurella parveili järkyttävä määrä turisteja, kuten pelkäsimmekin. Päätimme ottaa aikalisän ja istua penkille syöttämään ja nukuttamaan Lauraa. Pian jo miehet tulivatkin ja lähdimme jonottelemaan. Jono etenikin nopeasti ja parinkymmenen minuutin jälkeen olimme jo nousemassa kohti deuxième etágea eli toista kerrosta. Ylin kerros oli kuulemma laitettu kiinni juuri hetkeä aikaisemmin väenpaljouden takia. No ei se haitannut, koska toisestakin kerroksesta oli aivan mielettömän upeat maisemat ympäri auringossa kylpevää Pariisin kaupunkia. Ylhäältä näimme Riemukaaren, Sacre Coer’n kirkon Montmartrella ja paljon muuta. Samaan aikaan alla olevassa Eiffelin puistossa Nelly Furtado aloitteli sound check’ia illan konserttia varten. Tunnelma oli katossa sanan varsinaisessa merkityksessä ja tanssimme Jennan kanssa Nellyn tahdissa muiden turistien tuijotellessa. Kuinka ihanaa olla Matkalla isolla m:llä. Pian olikin jo aika mennä päästämään kummitäti Lauran hoitovuorosta ja suunnata kohti autovuokraamoa. Metromatka oli taas yhtä vaunujen nostelua portaita ylös ja alas. Irma ja Hannu saivat myös mitä mainioimman saksofoniesityksen matkan varrella.

Pian olimmekin jo paahtamassa moottoritiellä sataaviittäkymppiä kohti Toursia ja farmhousia. Pari sataa kilometriä meni nopsasti yhdellä pikapysähdyksellä, jossa lämmitimme Lauran sapuskat ja kävimme nappaamassa kahvikupit mukaan. Samalla otimme Jennan meidän kyytiin Lauran seuraneidiksi ja välttääksemme siskosten autokinastelun.

Maison d’Ashfield oli aivan mielettömän hieno paikka. Perille löysimme Timo and family –kyltin avulla. Entisestä navetasta oli tehty talo, josta löytyi kolme makuuhuonetta, iso keittiö ja olohuone sekä kylpyhuone ja pikkuinen vessa. Viereisessä ladossa oli puolestaan play room ja pihalla päärakennuksen ja meidän majatalon välissä uima-allas tuhansine uimaleluineen. Talon takaa löytyi kiivi-, persikka-, aprikoosi-, pähkinä- kirsikka-, omena- ja luumupuita sekä monenmoisia marjapensaita.

Kaikki on laitettu tosi nätisti ja hyvällä maulla. Aurinko paistoi vielä illalla ja tytöt hyppäsivät melkein lennosta uimaan. Lauraa nauratti kovasti veden loiske. Me lähdimme Irman ja talon omistajarouvan Pamelan kanssa pikavisiitille paikalliseen supermarkettiin. Maaseutu on todella kaunista. Pieniä omakotitaloja vieri vieressä ja pihat kylpevät upeassa kukkaloistossa. Välillä näkyy lehmiä ja kolmemetrisiä auringonkukkapeltoja. Meidän talon vierestä löytyy myös poni ja kukko. Päivällä kuuluu Broc’n kylän kirkonkellot. Omistajapariskunta Pamela ja Steve ovat Britanniasta ja omistautuneet kesäpaikalleen ja sen kyllä huomaa, kun kaikki on todella hyvässä kunnossa.

Illalla grillailimme kanafileitä ja teimme omatekoisia paahtoleipähampurilaisia ja nautimme tervetuliasviinistä. Istuimmekin pitkään lämpimässä yössä ja bongailimme lepakoita. Kiia luki pitkät tovit omissa oloissaan Risto Räppääjää. Kahdeltatoista toisen pikkukaupungin Le Luden liepeiltä kuului vielä rakettien ääntä ja Marseljeesin soitantoa torvien säestyksellä. Laura nukahti Mummon olkapäälle virsien ja lastenlaulujen hyräilyyn ja vanhemmat saivat hengähtää hetken viinilasillisen ääressä.
Yöllä oli mukava nukkua, kun kivitalo eristi kuumuuden ulos ja ulkonakin viileni yötä myöden. Jenna ja Kiia nukkuivat Tellu-äidin kainalossa lepakoiden ja hämähäkkien pelossa.