Päivä 10: Le Lude

Mitä ihmettä! Heräsimme vasta puoli kymmenen aikaan – vauvaherätyskello taitaa jätättää :) Laura seisoi jo Pamelan ja Steven vauvasängyssä aivan pystyssä ja hetkui edes takaisin hymyssä suin. Tästähän taitaa tulla hyvä päivä :)

Yritimme tehdä koko päivän matkaa paikalliseen eläintarhaan, mutta rentoilu talolla voitti sen. Eilenkin tultiin sen verran myöhään, että koko talo jäi hujan hajan. Onneksi lomalla ei tarvitse ottaa stressiä –eikä todella olla otettukaan ;)

Tytöt uivat uimalelujen keskellä ja me aikuiset kävimme pulahtamissa altaalla aina välillä pikaisesti. Iltapäivän muut sitten tuskailivat vuorotellen pakkailujen kanssa. Laukut kuulemma vaikuttivat puolet pienemmiltä kuin kotoa lähdettäessä. Aika yllättävää kaiken shoppailun jälkeen…

Viiden aikoihin lähdimme viereiseen Le Luden kylään iltakävelylle. Kovin vaikutti paikat hiljaisilta, vaikka me tytöt ehdimme juuri ja juuri pieneen boutiquehen vaate- ja koruostoksille. Putiikin Madame oli pukeutunut mustaan villapaitaan ja ihmeteltyämme pukuvalintaa näin 30c kuumuudessa, hän kertoi olevansa trés trés malade. No ei ehkä ihme jos on noin paljon päällä. Ihan tuli hiki häntä katsoessa. Madamen pikku tyttö vilahteli aina välillä takahuoneen verhon takaa vienosti hymyillen.

Tässäkin tuppukylässä oli järkyttävän hieno ja grande château, joka tosin oli jälleen mennyt kiinni varttia ennen kuin rynkytimme linnan portteja. Merde! No hienolta se näytti näin reunoiltakin kuikuiltuna. Pienen kiertelyn jälkeen Vaari, Tellu ja tytöt lähtivät paikalliseen Inter Marché -hyperiin ostamaan viiniä ja me muut jäimme vielä kiertelemään centre de ville’ä. Kirkko oli varsin viehättävä lasi-ikkunoineen ja läheisestä pastisseriéstä löysimme somia sormenpään kokoisia sokeripullasia iltaa varten. Pian olikin jo aika kiirehtiä autolle, jotta ehdimme ennen muita talolle ovea avaamaan.

Makoisan illallisen jälkeen Jenna, Kiia ja Tellu askartelivat koruja Steven tytön lasihelmistä ja me muut nautimme viinistä ja haaveilimme uudesta lomasta. Ehkä se suuntautuu Roomaan ja Sisiliaan? Mahdollisesti voisimme saada Milla-siskonkin mukaan oppaaksi ja tulkiksi J Kovasti on jo häntäkin ikävä! Onneksi tekstiviestit kulkevat! Illan päätteeksi annoimme vielä Pamelalle ja Stevelle läksiäislahjaksi hyvää puna- ja valkoviiniä sekä suklaata, joista he olivat kovasti otettuja. Kohta tämän jälkeen jo Nukkumatti kutsui :)