Yöllä tuntui välillä kylmältä ja kostealta nukkua, vaikka erillinen liikuteltava patteri toi mukavasti lämpöä. Olimme vain unohtaneet makkarin oven auki, joten osa lämmöstä oli haihtunut eteiseen. Heini kävi tästä syystä lisäilemässä Lauralle vaatteita pitkin yötä ja parantelemassa kaikkien peittoja. Tuntui karvaalta nousta Lauran heräillessä kello 6.45 eli 45 minuuttia ennen kellon soittoa nopeasti ja pätkissä nukutun yön jälkeen. Aamu meni taas siivous- ja pakkauspuuhasteluissa ja yhdeksän aikaan olimme valmiit matkaan.
Ongelma vain oli, että normaalisti kukonlaulun aikaan hereillä oleva isäntäpariskunta veteli sikeitä. Ei auttanut muu kuin kilkuttaa ovikellona toimivaa lehmänkelloa ja herättää heidät anteeksi pyydellen. Juttelimme hetken ulkona raikkaassa ilmassa mukavasta viikosta, toistemme perheistä ja Pamela haki vielä kuvia lapsistaan meille näytettäväksi. Puoli kymmenen aikaan pääsimme vihdoin starttaamaan kohti patonkikauppaa halausten ja yhteydenpitolupausten saattelemina.
Timon piti käydä nappaamassa tilauksemme patonkikaupasta, mutta ei uutena kasvona ollut tätille tuttu ja kun yhteistä kieltä ei löytynyt niin hetken kuluttua ulos tuli nolo mies tyhjin käsin. Madame oli kuulemma yrittänyt, että josko huomenna Timo haluaisi tilata jotain tai osoitteli maitopurkkia ja muita tarvikkeita vuorotellen. Tälläisissä tilanteissa oli erittäin hyvä kaikille osapuolille, että joku osasi ranskaa.
Tomtom näytti matka-ajaksi 3.5 h ja 315 km. Kaupalta lähdettyämme Laura heräsi ja alkoi vastustelemaan turvaistuimessa olemista. Matka taitaa alkaa tooosi hienosti...No onneksi tyttö oli vielä väsynyt ja uni tuli pian. Tosin Äiti nukahti takapenkillä ennen tytärtä. Maisemat Loiren laakson metsäisistä ja vehreistä pikkukylistä vaihtuivat välillä tasaisiin peltoihin ja välillä taas kumpuileviin metsiin. Kaunista kyllä edelleen.
Tytöt nukkuivat lähes koko matkan Chablis’n kaupunkiin, jossa meidän oli tarkoitus tutustua Larochen viineihin tastingin merkeissä ja tietysti itse kaupunkiin. Ystävämme Nina on viinien maahantuojayrityksessä töissä ja oli saanut järjestettyä meille Larochen shoppiin viinitastingin.
Saavuimme kaupunkiin juuri lounasaikaan, jolloin kaikki kaupat olivat kiinni, joten päätimme nauttia läheisessä kahvilassa croque monsieur –leivät ja kahvit. Istuskellessamme alkoi kaukaa kuulua autojen tööttäilyä ja yleistä mekkalaa. Mietimme jo, että onkohan kylässä joku kulkue vai mitä oikein tapahtuu, kunnes hevosvankkurit ilmaantuivat hääpari kyydissään häävieraiden autojen pitäessä järkyttävää älämölöä. Vain Ranskassa voi tapahtua vastaavaa :) Keski-ikäinen hääpari huvittavissa hatuissa vilkutti ihmisille kuin paraskin kuningaspari. Energiatankkauksen jälkeen sipsuttelimme kohti tastingia. Kuinka helppoa olikaan purjehtia Larochen shoppiin sisään, kun kaikki oli järjestetty etukäteen.
Larochen viinitila on edelleen perheyritys ja on erikoistunut pääasiassa valkoviinien tuotantoon Chablis’n alueella. Jotta yritys pysyy mukana markkinoiden vetäessä kohti Uuden maailman viinejä, ovat hekin ostaneet maata Chilestä ja Etelä-Afrikasta. Näissä paikoissa tuotetaan vahvoja punaviinejä ja sekoitellaan rypälelajikkeita toisiinsa, toisin kuin Chablis'ssa, jossa Ranskan tiukat Appellationit määrittelevät tarkkaan rypäleet ja niiden suhteet.
Loistavaa brittienglantia puhuva emäntämme Severine kertoi meille viineistä, ruokasuosituksista niiden kanssa sekä säilytyksestä. Viinejä maistelimme Ninan ansiosta ilmaiseksi. Lisäksi Severine kaivoi vuosikertoja, joita ei normaalisti turisteille tarjota. Aloitimme luonnollisesti maistelun keveimmästä päästä ja lopulta päädyimme vahvoihin tammitynnyrissä kypsytettyihin erikoisuuksiin. Taisimme maistaa viittä eri viiniä –tosin muutamia suullisia per viiniä. Olisi kyllä maistunut enemmänkin, jos ei olisi ollut pitkää ajomatkaa vielä edessämme. Olisi ollut tosiaan mukava viettää Chablis’n kylässä yötä ja kiertää cave’sta toiseen viinejä maistellen. Niitä kun riitti kylällä kymmeniä. Larochelta tarttui mukaan 7 pulloa viiniä. Muutama Laroche St Martin seurusteluun ja heti nautittaviksi ja parhaimmat mm. Le Clos ja Le Foucheret säilykseen. Mainittakoon vielä, että viinitilan ylpeys L’Obédience on parhaimmillaan vuonna 2015 – 2029. Tätä raaskimme ostaa ainoastaan yhden pullon. Onneksi viineistä ei tarvinnut maksaa täyttä aivan täyttä hintaa -kiitos jälleen Ninan. Lopuksi saimme vielä puisen säilytyslaatikon, tarkat ohjeet säilytyksestä ja ruokasuosituksista. Oli erittäin onnistunut käynti. Mielellämme olisimme käyneet Larochen "päämajassa" eli 1200-luvun luostarissa, joka sijaitsi aivan kulman takana. Tämä toimii nykyään kuitenkin vain toimisto- ja viinien säilytystiloina, joten ihmettelimme sitä vain ulkopuolelta.
Chablis on soma pikku kylä ja tastingin jälkeen teimme nopean kävelyn kylän keskustassa löytäen toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, kauppoja ja viinikellareita. Pian oli kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti Burgundin Mervansissa sijaitsevaa Le Meix Gagnard tilaa ja seuraavan viikon taloamme. Matka olikin todella rankka. Vajaa 200 km taittui useaan kertaan pysähtyen, koska Laura päätti ensimmäistä kertaa taistella tosissaan autossa istumista vastaan.
Le Meix Gagnardin tilan vierastalo oli juuri rakennettu ja lähes iskemätön. Viidelle hengelle mitoitetut tilat olivat loistavat astian- ja pyykinpesukoneineen. Yläkerrassa oli kaksi makuuhuonetta ja kylppäri. Mainittakoon vielä, että sänky ja suihku olivat ehdottomasti paremmat kuin kotona. Alakerrassa oli yhdessä isossa tilassa keittiö ja olohuone. Molemmilla puolilla oli terassit ja terassien ovet sai lähes kokonaan auki, jolloin alakerta oli melkein yhtä terassin kanssa. Paikka on siis toimiva ja mukava - kuin rivitalokoti konsanaan. Tunnelmaa ei tosin ollut puoliksikaan niin paljon kuin Chez Pamela et Steve, mutta vaihteeksi oli mukava löhötä sisällä kunnon sohvilla ja hyvin lämmitetyssä talossa. Tilan omistajat puhuivat pelkästään ranskaa, joten Heini joutui verestämään ranskan kielen taitojaan. Yllättävän helposti kaikki kuitenkin tuli selväksi.
Heini lähti taloon asettumisen jälkeen läheiseen Super U Marché:n ruokaostoksille ja Timo jäi purkamaan tavaroita ja hoitamaan Lauraa. Tyttö nukahtikin kylvyn ja syötön jälkeen lähes saman tien. Me nautimme pastasta ja limusta sekä otimme sateisen ilman viilentäminä pienet hömpsyt Hanskin Paddy viskistä, jonka hän oli antanut meille autoon kotiin kuljetettavaksi… Erikoisennäköinen espressomasiina teki vielä ihan makoisat iltakahvit. Kahdentoista aikaan pääsimme vihdoin kömpimään kattoikkunan kruunaamaan makuuhuoneeseen keskelle kauniita ja pöyhkeitä kukkalakanoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti