Päivä 17: Beaunen viinit ja Hôtel Dieu

Aurinkoinen aamu tervehti jälleen makuuhuoneen kattoikkunoita availlessa. Timo nukkui lievää päänsärkyä pois Heinin ja Lauran hipsiessä alakertaan aamutoimiin. Tilan isäntä huikkasi bonjourit avatessamme sekä aamu- että iltaterassin pariovet. Tilan emäntä puolestaan toi viereisen maatalon tuoreita munia ja kutsui meitä salaattilounaalle kanssaan (tai niin ainakin Heini ymmärsi…). Olimme kuitenkin lähdössä pian päiväretkelle Burgundin kuuluisampaan viinikaupunkiin Beauneen, joten salaatit jäivät tällä kertaa väliin.

Lauran aamu-unien jälkeen lastasimme taas vaunut, hoitokassit, kameran, Lauran sapuskat, lelut, sateenvarjot, pitkähihaiset, vesipullot ja vaikka kuinka paljon muuta tavaraa autoon. Tuli taas todellinen mustalaisvankkuriolo jo pelkälle päivämatkallekin lähtemisestä. Matka oli jälleen sopiva eli noin 50 minuuttia.

Beauneen päästyämme oli jo varsin kuuma, joten ensi töiksemme etsimme mukavan ja ennen kaikkea varjoisan terassiravintolan. Timo valitsi makoisan croque monsieurin eli paistetun kinkku-juustoleivän friteillä ja Heini lohisalaatin. Tällä kertaa ranskaksi tilaus meni täysin nappiin. Tässähän ollaan jo varsin loistavia ranskankielentaitajia…Laura huvitutti kanssaruokailijoita pyllistyksillä, ääntälyillä ja nenän rypistyksillä.

Lounaan jälkeen oli energiaa lähteä tutustumaan kaupunkiin. Beaune on keskellä Burgundin kuuluisimpia viinialueita (mm. Nuit-St-Georges, Pommard, Vosne-Romanée, Vougeot, Montrachet…), joten kaupungin pikkukujat olivat täynnä viiniaiheisia kauppoja ja viinimyymälöitä.

Beaunen kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Hôtel Dieu eli charity hospital, jonka mekin löysimme vihdoin kierrettyämme varmaan kilometrin koko talokompleksin ympäri päätyen täsmälleen samaan paikkaan josta lähdimme. L’entrée oli vain piiloutunut kätevästi rakennustelineiden alle.

Hôtel Dieu näyttää ulospäin ennemminkin palatsilta kuin köyhien sairaalalta. Talo on säilynyt erinomaisesti keskiajalta lähtien (1443) ja jälleen värikkäät kattotiilet olivat häikäisevän upeat. Tämä värikäs kattotiiliarkkitehtuuri on lähtöisin juuri tästä paikasta, josta se sitten levisi koko Burgundiin. Sairaalan perustaja oli Nicolas Rolin, joka toimi erään Burgundin herttuan neuvonantaja. Hän huomasi köyhien hädän satavuotisen sodan jälkimainingeissa. Sairaalasta tuli erittäin kuuluisa, jonne lahjoitettiin paljon arvokasta taidetta ja sairaalan toimintaa tuettiin eri lahjoituksin. Tätä kautta siitä tuli todellinen ”Palace of the poor” arkkitehtuurin lisäksi myös sisäpuolelta.

Hôtel Dieu oli todella mielenkiintoinen nähtävyys. Palatsin eri osat käsittivät mm. keittiön, sairaalan oman apteekin, taulukokoelman, kappelin ja ennen kaikkea itse sairaalaosaston, joka oli yhtenäistä tilaa kappelin kanssa. Sairasvuodeosasto oli sitten jotain mitä emme olisi koskaan voineet odottaa.

Tämä Grande Hall ”Pôvres” nimisen tilan katto ja seinät olivat täynnä siihen maalattuja taideteoksia Pietarin Sikstuksen kappelin tavoin. Itse halli oli yhtä järkyttävän suurta tilaa aivan kuin roomalaiskatolisen kirkon keskilaiva päätyen kappeliosaan, joka puolestaan oli kuin kirkon alttariosio lasimaalauksineen, urkuineen, kuoropenkkeineen ja Kristus-patsaineen. Kappeli oli erotettu vuodeosastosta puisella kaariportilla, mutta yläosa oli hallin kanssa yhtenäistä tilaa.

Itse vuoteet olivatkin sitten toinen ihmetyksen aihe. Pitkän hallin molemmin puolin oli kymmeniä peräkkäin olevia ja toisiinsa kiinnitettyjä luksuskatosvuoteita. Vuoteiden peitot ja katokset esiripun oloisine suojaverhoineen olivat tummanpunaista brokadia ja lakanat alla hohtavan valkoisia. Katokset oli veistetty jalopuusta ja jokaisen eteen oli liitetty siihen yhteneväinen pieni yöpöytä ja jakkara. Katosrivistön takana oli puolestaan kirjaillut puuarkut, nekin toisissaan kiinni, jonne potilaat pystyivät tallettamaan omat vaatteensa ja muut tavaransa. Ruokailun ajaksi potilaan siirsivät pöydät ja tuolit hallin keskiosaan molemmilta puolin, jolloin hallista muodostui yksi pitkä ruokapöytä. Kaikki tämä oli jotain aivan käsittämätöntä.

Hôtel Dieun kolmas erikoisuus oli Roger Van der Weydenin sairaalalle (1400) varta vasten maalaama 9-osainen alttaritaulu, joka kuvaa Raamatusta tuttua viimeistä tuomiota. Teos oli pelottavan vaikuttava. Keskellä taulua seisoo Kristus tummanpunaisessa vaatteessa oikeassa kädessään fleur-de-lys ohjaamassa kohti taivasta ja vasen käsi alaspäin tuomitsemassa ikuiseen kadotukseen. Kristuksen edessä oli arkkienkeli Mikael herättämässä ihmisiä kuolleita, jotka murtautuivat alastomina maan sisältä. Kristuksen molemmin puolin oli 6 apostolia sekä pyhimyksiä katselemassa tuomitsemista. Hätkähdyttävin osa teosta oli kuitenkin ihmiset, jotka vasemmalla puolella vääntelehtivät muodottomissa asennoissa alastomina tippuen alas liekkeihin. Oikealla puolella puolestaan onnekkaat riemuitsivat astellessaan kohti taivaan portteja ja paratiisia. Maalausta voisi kuvata sanalla julma. Sekä aihe että niissä kuvatut ihmiset olivat melkein rumia julmuudessaan, mutta Jumalan pelko taisi olla taulun sanoma sairaalassa oleville. Taulun ihmettelyä häiritsi vain Madame de pipiin työkaveri Mademe de hyshys, jonka tarkoitus oli tukkia kaikkien tauluhuoneessa olijoiden suut. Todella raivostuttava hahmo. Laura luonnollisestikaan ei totellut hänen hyssyttelyitään vaan kiljahteli Madamen tuijotellessa meitä paheksuvasti ja luritellessa ranskankielisiä käskyjä meidän suuntaan.

Lounaassa ja Hôtel Dieu:ta ihastellessa menikin niin paljon aikaa, joten päätimme ditsata muut nähtävyydet ja lähteä kävelemään yhden viinikaupan kautta auton suuntaan. Kaupan ystävällinen monsieur opasti meitä englanniksi Burgundin viinin saloihin. Saimme kuulla, että punaviinit tehdään pinot noir –rypäleestä ja valkoviinit chardonnaystä. Oppitunnin ja maistelun jälkeen ostimme häneltä kolme pulloa alueen erikoisuuksia, kaikki siis punaviinejä. Chambertin Clos de Beze Grand Cru vuodelta 2004 oli kallein ostos ja se on tarkoitettu säilytyttäväksi n. 10 – 15 vuotta. Corton Grand Cru vuodelta 1996 on valmis nautittavaksi jo nyt, mutta on hyvää vielä seuraavat 5 vuotta. Lopuksi vielä Chopin & Filsin Les Bas de Combe, 2005 Nuit-St-Georges –alueelta on valmis juotavaksi jo nyt. Parin kympin hinnalla sen voi jopa juoda kotona. Muut viinit jäävät odottamaan tulevaa viinikellaria ja juhlatilaisuuksia, joissa ne voi juoda yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa. Ostoksiin tyytyväisinä lähdimme viiden aikoihin kohti taloa. ”Kotimatka” tuntui jälleen nopeammalta kuin meno.

Talolla Heini vielä jutteli ranskaksi tilan isännän kanssa. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti: Heini: "ah, la piscine - beaucoup de travaille" ja osoittaa uima-allasta ja siellä auringonpaahteessa raatavia työmiehiä tarkoittaen, että uima-altaan teossa on paljon hommaa. Monsieur: "oui...blaablaablaablaablaablaa…c’est un mois retard". Heini nauraa kevyesti ymmärtäen, että Monsieur on eläkkeellä, retardé ja onneksi työmiehet tekee työn hänen puolestaan. Monsieur katsoo hieman ihmeissään ja häipyy vähin äänin uima-altaan suuntaan. Heini tajuaa samassa, että Monsieur tarkoitti, allas on kuukauden aikataulustaan myöhässä. Eiiiih…noloa.

Tapahtuu vähän myöhemmin illalla: Monsieur kysyy oliko mukava päivä. Heini vastaa, että kyllä oli ja Beaune oli une ville trés jolie. Sitten Monsieur kysyy mitä muuta olemme nähneet täällä olomme aikana. Heini yrittää selostaa, että eilen kävimme Dijonissa, mutta käyttikin espanjankielistä ayer-sanaa eiliselle, jota herra ei puolestaan ymmärtänyt. Monsieur jatkaa sitten vous connaissez? Eli tunnemmeko Dijonista tuttavia, johon Heini vastaa oui oui luullen, että puhutaan Dijonissa visiteerauksesta edelleen. Eiiiiih – taas pieleen. Olisikohan pitänyt kerrata sitä ranskaa vähän etukäteen...

Illalla saimme aamun luomumunista ja emännän tuomasta tilan omasta salaatista makoisat raaka-aineet illallissalaattimme. Samalla selvisi myös se, että emäntä ei aamulla kutsunutkaan meitä salaatille heille vaan halusi tarjota meille omaa salaattiaan ruokatarpeiksi. Jopa oli taas ymmärretty. No olimmekin niin väsyneitä, että tekosyyksi kieltäytyä harjoiteltu: votre bébé est trés fatiguée –sai jäädä toiseen tilanteeseen.

Upea auringon lasku muuttui nopeasti säkkipimeäksi terassipatjoilla blogia kirjoittaen makoisa burgundilaispunaviini ja U2:n loistava musiikki seuranamme.