Päivä 21: Luxembourg

Eilisillan auringonpaiste oli taas yllättäen vaihtanut tihkusateeksi. No meitä se ei häirinnyt, kun istuisimme pian taas autossa kohti Luxembourgia. Yö meni suhteellisen hyvin, vaikka kuuden jälkeen Laura pitikin puolen tunnin huutokonsertin nukahtaen vasta Heinin vatsan päälle mahalleen Heinin maatessa sängyllä. Siitä sitten kieräytimme väsyneen tytön väliimme uinumaan. Tämän jälkeen nukuimme kaikki autuaasti vielä kolmisen tuntia puoli kymmeneen asti. Ihanaa oli kuitata taas eilisen matkaväsymys ja muutaman rikkonaisen yön univelat. Milloinkohan Lauran yskä ja nuha hellittävät? Tätä on jo kestänyt kaksi viikkoa. Kuinka helppoa matkustaminen ja erityisesti nukkuminen olisikaan ollut täysin terveen lapsen kanssa? No yllättävän helposti se nyt näinkin on mennyt, vaikka välillä on kyllä tullut ikävä isovanhempien ja kummitäti-Tellun auttavia käsiä.

Lapsen kanssa matkustettaessa onkin tullut otettua muutamista hyvistä neuvoista vaarin. Siru-kummitädin neuvot ovat olleet mitä parhaimmat eli 1) pakkaa hoitokassiin päällimmäiseksi asiat, joita tulet ensimmäiseksi tarvitsemaan 2) äläkä mieti sitä kuinka saisit kassiin mahtumaan mahdollisimman paljon tavaraa. Lisänä vielä se, että 3) pakkaa aina tavarat samassa järjestyksessä, joten löydät aina tarvitsemasi nopeasti ajattelematta sen tarkemmin missä mikäkin on. Sirun viihdytysneuvo oli puolestaan se, että 4) ota automatkoja ja lentoa varten mahdollisimman paljon leluja, joita tarjotaan yksi kerrallaan. Viimeisen lelun jälkeen aloitetaan rundi uudelleen ja ah taas on kiinnostavaa uutta nähtävää.

Tellun neuvoista on ehdottomasti paras ollut se, että 5) pidä kaikki ruokailua varten olevat tavarat, kuten lusikka, ruokalappu, nenupaperit ja itse ruoat aina samassa paikassa, jotta niitä ei tarvitse etsiä kun nälkä iskee. Varsinkin matkan päällä tämä on havaittu hyväksi, koska autossa ei voi pyllistellä ja etsiä roippeita mielin määrin –ainakaan kovin turvallisesti.

Hotellin aamiainen oli oikein hyvä patonkeineen, croissantteineen ja kahveineen. Lauran termospullokin saatiin lämmitettyä kätevästi hotellin keittiössä. Yöpymispaikkamme hinta oli aamiaiset mukaan luettuna erittäin bueno eli 68 €/yö.

Tavarat pakkautuivat tällä kertaa aika näpsäkästi autoon ja Lauraa nauratti kovasti hotellin omistajan lepertelyt ja kutittelut. Setä kehui Lauraa kauniiksi, ihanaksi, täydelliseksi, hurmaavaksi jne ja sekös neitiä miellytti. Hän viihtyi sedän sylissä useaan otteeseen.

Lyhyt piipahduksemme Nancyssä osoittautui ystävällisen perhehotellin, antoisan kaupunkikierroksen ja mukavan illallisen sekä viihtyisän ilmapiirin ansiosta oikein miellyttäväksi. Harmittamaan jäi vain Nancyn kuuluisten art nouveau rakennusten ja taulujen väliin jääminen. Toisaalta museoissa ei paljon olisi Lauran kanssa voinut keskittyäkään. Monet taidemuseot kun majailevat 1700-1800 –luvun palatseissa, joita ei todellakaan ole tehty vaunujen kanssa kuljettaviksi lukuisine portaineen. Sitä paitsi Laura on juuri siinä iässä, että vaunuissa ei jaksa viihtyä kovin pitkään, kun pitäisi Itse päästä möngertämään ja kokeilemaan kiipeilytaitoja. Voisi kuvitella, että jo kävelevän lapsen kanssa se olisi helpompaa?

Luxembourgiin oli matkaa vain reilut sata kilometriä, joten ilman jostain onnettomuudesta johtuvaa ruuhkaa sinne olisi ajanut tunnissa. Meille extraa kertyi tällä kertaa onneksi vain parisenkymmentä minuuttia. Laura nukahti jälleen saman tien, kun unimaidot oli kulautettu kurkkuun ja penkkiä hieman keinuteltu. Aivan täydellinen matkavauva konsanaan. Matkalla ihailimme Metzin kaupungin aqveductin oloista upeaa siltaa ja joen toisella puolella siintävää vanhaa kaupunkia. Pienissäkin ranskalaiskaupungeissa riittää paljon erilaista näkemistä.

Luxenbourgissa tulisimme viettämään kaksi päivää, joten varasimme jälleen Juhan meille suositteleman booking.comin kautta hotellin. Systeemi toimi hyvin ja saimme lähes reaaliajassa vahvistuksen ja varausnumerot. Hotel Parc Belle-vue oli aivan vanhan kaupungin läheisyydessä ja sieltä oli hienot näköalat laakson yli kukkulan toiselle puolelle mitä ilmeisimmin rikkaiden asuinalueelle –niin hulppeita vanhat rakennukset olivat. Hintaa hotellille aamiaisineen oli ilmoitettu 70 €/yö. Kyseessä oli joku kesäale, mikä sopi meille kuin nenä päähän.

Hotellihuone ei ollut vielä valmis saapuessamme, joten vaihdettuamme autossa Lauran ydinjätteeseen verrattavissa olevat vaipat (kaikki ikkunat avattiin hapen saamiseksi) siirryimme hotellin ravintolaan kahville ja nauttimaan quiche lorrainet ja croque monsieurit. Kahvi ei tosin ollut mistään kotoisin ja maitokin tarjoiltiin kylmänä. Aijjaijai.

Vaivalla ostetut postikortit saatiin eilen kirjoitettua, mutta unohdimme tietysti laittaa ne Ranskan puolella postiin. Sacre bleu! Täytynee siis ostaa uudet merkit täältä Luxeista ja liimata ranskalaismerkkien viereen. Luulisi menevän perille. Onneksi osa korteista saatiin jopa lähetettyä Ranskasta…

Hotelli oli mukava ja keskitasoinen, aivan kuin mikä tahansa suomalainen bisness-hotelli. Ei siis erikoinen, mutta perusmukavuuksilla. Meitä tietysti ilahdutti parketit ja hyvä lattialeikkitila Lauralle. Lounaan ja ajoreissun, vaikka lyhyehkönkin, jälkeen oli mukava makoilla sängyillä ja hyökätä vuorotellen pelastamaan Lauraa kaatumasta selälleen, kun hän kiipeili tuoleja ja sänkyä pitkin ylös.

Lauran unien jälkeen lähdimme ulos sateelta tuoksuvaan ilmaan. Niin oli synkkää ja viileän oloista, että Lauralle puettiin Mamun ostama muhkea villatakki päälle. Siellä tyttönen sitten katsoa napottai vaatepaljouden keskeltä kuin mikäkin pieni muumio. Päiväunien jälkeinen kiukkukin laantui, kun rattaat lähtivät liikkeelle.

Kävelimme kohti Luxembourgin vanhaa keskustaa ja ihailimme valtavaa, roomalaisen näköistä Pont Adolphe –siltaa. Vastaan tuli eriskummallisesti pukeutuneita keski-ikäisiä ja keskiaikaisia tonttuja, velhoja ja vaikka mitä muita kummajaisia. Taisi olla jotkut roolipelaajien ”kokoontumisajot” jossain lähistöllä. Kaupunki vaikutti hiljaiselta näin sunnuntaina, kun kaupatkin olivat kiinni. Ihmettelimme vaatteiden lisäksi ylikalliita, mutta hienoja ruokailuveitsiä ikkunassa. Vain vaivaiset 638 €. Jäivät ostamatta…

Käveltyämme hiukan alkoi sitten tietysti tihkuttamaan vettä. Etenimme kohti kaunista aukiota, josta kuului soittoa. Joko ne tontut olivat ehtineet tännekin? No ei. Tällä kertaa siellä kuorolauloivat mustiin viittoihin ja solmiokoulupukuun (?) pukeutuneet parikymppiset italialaiset tytöt. Ympärille oli kerääntynyt varmaan kaikki luxembourgilaiset näiltä hiljaisilta kaduilta eli joku 20 henkeä. Pari minuuttia laulun jälkeen lähellä oleva vesiposti/johto pamahti ja sieltä suihkusi kattojen korkeudelle vettä. Kaikki ottivat tästä ihmeydestä kuvia – myös me :)

Tänään kaipasimme jotain ei fancy-pancyä ja päädyimme kiinalaisravintolaan, mikä osoittautui loistovalinnaksi. 20 € menu sisälsi alkukeiton, kevätkääryleet (ranskaksi croquettes, heh), pääruoan (Timolle sizzling boef= härkä ja Heinille vastaava annos poulet’ta = kanaa) ja jälkiruoaksi friteeratut banaanit. Tämän kanssa joimme jälleen täällä niin hyvältä maistuvaa roséeta. Ruoat olivat hyviä ja pidättelimme tosissaan naurua omistajatädin englanti-flaami-ranska-saksa-kiinasekoitukselle. Ehkä ravintolan ulkopuolella oleva kyltti ruoan mukaanottomahdollisuudesta kertoo kaiken: take away are welcome :)

Ruoka oli exelente – eli parempaa tasoa kuin kotikorttelikinkki. Kaiken kruunasi kuitenkin lämmin palvelu. Lauralle tuotiin keksejä, häntä viihdytettiin ja meidän yleisestä hyvinvoinnista pidettiin hyvää huolta. Omistajatäti kävi vielä kättelemässä lähtiessään kotiin meitä aiemmin Mahtoi Laura tehdä hyvän vaikutuksen :) Jätimme ravintolaan tuntuvat tipit kiitokseksi palvelusta ja hyvästä ruoasta. Erityisen hyvältä maistuivat banaanit, jotka sulivat suussa jättämättä koto-Suomen vastaavista ravintoloista tuttua tahmaista tunnetta kitalakeen. Laura jaksoi hienosti parin tunnin ruokailusession syömällä maitoa, puuroa, kiinalaisia naksuja, leikkimällä 15 eri lelulla ja hyppimällä meidän syleissä ja tietysti ottamalla ihasteluja vastaan kanssaruokailijoilta ja tarjoilijoilta. Eipä ainakaan ollut tylsä ilta kenellekään meistä.

Kämpille pääsimme hieman yhdeksän jälkeen ja iltapuuhien jälkeen Pumpukka saatiin unille kymmenen aikaan suht’koht nopsakasti. Saksan hotellin etsiminen saisi jäädä suosiolla huomiselle.

Illallinen kiinalaisessa kruunasi päivän ja massut pullollaan uinahdimme odottaen huomisia Luxin nähtävyyksiä.