Päivä 22: Shoppailua Luxissa

Heräsimme taas muutaman kerran yöllä Lauran yskiskelyyn ja toisella kerralle selkeään itkuun ”äiitttiiiiiiii!”. Ylös nousimme joskus puoli yhdeksän aikaa joka tuntui yön heräilyjen jälkeen rankalta, mutta oli aamiaista ajatellen juuri sopiva (aamiaisen tarjoilu näet loppuu kello 10).
Aamiainen oli kattava ja raikas. Buffet-pöydästä löytyi fressejä hedelmiä, suklaalla täytettyjä croissantteja, mansikoita ja hyviä mehuja. Mahtuipa sekaan myös muutama leikkele ja perinteiset pekonit ja scrambled eggs Timolle. Kahvi täällä ei edelleenkään yltänyt keskivertoon ja Timolla se jäikin puolikkaaseen kuppiin, kun Heini taas sai tuhottua pari kuppia maidon avustuksella (jee, tällä kertaa maito oli jopa lämmitettyä).

Aamiaisen jälkeen oli aika lähteä tutustumaan Luxembourgin vanhaan keskustaan. Tänään aurinkokin oli uskaltautunut esiin vaikka varsin vinhan tuulen avustuksella, joten pitkähihaiset tuli puettua päälle. Päätimme hakeutua Grundiin eli kaupungin vehreään laaksoon, koska olimme jo eilen nähneet vanhan kaupungin ”pakolliset” kirkot ja aukiot. Reitti Grundiin kulki jyrkkää mukulakivitietä alas jota pitkin taapersimmeLauran vaunut pomppien (taisi tyttö tykätä menosta kun nukkui niin sikeästi) :) Puolessa välissä matkaa ohitimme kaupungin paksut muurit, jotka kiertävät koko vanhan kaupungin kukkulan. Ei kukkulan reunalla kiertävän muurin editse kulkevaa maisemareittiä tosiaan turhaan kutsuta Euroopan kauneimmaksi parvekkeeksi.

Grundissa itsessään ei ollut sen kummempaa nähtävää, mutta sieltä sai upean näkymän kohti Luxembourgin kukkulan jyrkänteen seinämiin kaiverrettuja tunneleita. Laaksossa kiemurteleva pieni joki loi upean edustan räpsiemme kuvia ylhäälle uljaana seisoville kartanoille/linnoille. Päätimme käveleskellä vielä pikkaisen jos vaikka löytyisi joku toinen tie ylös. Laaksokävelyn jälkeen nousimme kätevästi kukkulalle takaisin ilmaisella hissillä, jota itse asiassa jo alas tullessamme etsimme. Ylös päästyämme oli hissin ympäristö rakennustelineiden peitossa, joten ei ollut ihmekään, että tuo oli jäänyt huomaamatta :) Laura alkoikin jo heräilemään, joten otimme suunnan lähimpään Cafe Skylineen hyvin ansaitulle kahvikupposelle.

Kahvin jälkeen päätimme suoda itsellemme luvan shoppailla hieman kaupungin ostoskadulla nimeltä Grand Rue. Timo löysi trendikkäästä myymälästä itselleen parit tennarit, muutaman paidan ja shortsit. Heini shoppaili viereisestä ranskalaisesta lastenvaatekaupasta Lauralle vaatekassin, sievän hamosen ja necessääri-pussukan. Onneksi oli 50 % ale…

Tässä vaiheessa oli aika hengähtää pastalounaalla ja laittaa Laura unille syöttämisen jälkeen. Loppuaika sitten melkeinpä vain window shoppailtiin, kunnes Heini löysi soman mekon Sirun häihin. Tai ainakin yhden hyvän vaihtoehdon…Matkalta hotellille päätimme ostaa vielä pienen vedenkeittimen Lauran vesien lämmittämistä varten. Se helpottaa kummasti tätä hotellissa asumista, kun ei ole mikroa tai muita vehkeitä käytössä. Olemme siis varsin omavaraisia.

Hotellille palailimme puoli kuuden aikaan, jolloin muistimme, että yksi juttu oli täysin unohtunut eli kaupassa käynti. Vedet, Lauran sapuskat ja meidän iltaruoat pitäisi vielä ostaa, koska päätimme viettää loppuillan hotellihuoneessa pakkaillen ja seuraavan yön hotellia metsästäen. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään.

Timo kävi toisella puolen Luxia kaupassa, kun taas Heini varasi netin kautta Lauralle päivähoitopaikkaa. Irma-Mummin ryhmiksestä olisi paikka vapautumassa juuri silloin, kun me sitä tarvitsisimme. Pienen käyttäjätunnustaistelun jälkeen päivähoitohakemuksen lähetys jopa onnistui. Laura toisteli taas iloissaan Äitiä ja Isiä vähän väliä. Aika hienoa!!!

Timo toi meille illalliseksi hyvät täytetyt ciabatat, joiden voimin pakkailimme, hoidimme Lauraa ja surffailimme netissä. Emme löytäneet toista yhtä mukavanoloista schloss hotellia kuin Burg Rheinfelsin, joten Heini soitti yhdeksän aikaan hotelliin ja varasi saksaksi huoneen. Kyllä oli tosi helppoa puhua saksaa ranskan mongerruksen jälkeen.

Aika Luxenbourgissa oli ihan jees, mutta Ranskan tunnelmaan se ei yltänyt. Jotenkin tuntui siltä, että kaupunki oli täynnä pelkkiä turisteja ja loppupeleissä sen olisi kiertänyt helposti yhdessä päivässä. Shoppailu ja muutaman päivän hengähdys toki tekivät ihan hyvää ja tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti Saksaa kauniisiin Reinin maisemiin! Jawohl Deutchland – hier kommen wir!