Päivä 23: Burg Rheinfels

Yö sujui varsin positiivisesti vain yhdellä syöttöheräyksellä eikä Heini etsinyt tällä kertaa Lauraa peittojen välistä unissaan tai peitellyt Timoa useaan otteeseen… Kahdeksan aikaan Laura herätti meidät hyväntuulisena ja kiemurteli sitten onnessaan sängyssä peittojen välissä ja meidän päällä. Verhojen välistä kimmelsi auringonsäteet ja edelleen maukas buffet-aamiainen ystävällisellä palvelulla jatkoi hyvää fiilistä.

Matkaa tänään kohti Burg Rheinfelsiä on vain vajaa 200 kilometriä, joten sen pitäisi hoitua helposti. Laurakin nukahti heti ensimetreillä. Luxenbourgissa oli reissun halvimmat bensat ja Timo päättikin pröystäillä ja ottaa V-poweria. Näine hyvinemme Luulimme kaiken menevän paremmin kuin mainiosti. Tomppa oli kuitenkin päättänyt ohjata meidät (fastest route?) pikkuteitä perille. No ei siinä mitään, kun maalaismaisemat olivat todella upeat. Peltoja, metsikköisiä kukkuloita, lehmiä laiduntamassa ja pieniä somia pikkukyliä identtisesti rakennettuine taloineen ja kukkaistutuksineen.

Tässä vaiheessa matkaa tiet olivat niin pienet, että keskiviivaa ei oltu enää piirretty, matkanopeus oli jotain 60 km/h ja pikkukyliä taajamanopeuksineen oli noin 5 minuutin välein. Heinille alkaa tulla paha olo…Sitten pääsemme risteykseen, jossa nököttää kyltti gesperrt ja alla Umlaitung. Jahhah. Tietöiden takia juuri se meidän pikkutie on suljettu ja meidät ohjataan kiertotielle, joka menee täysin väärään suuntaan. Tomppa alkaa lisäämään matka-aikaa…Sitten Laura herää ja Umlaitung tuo meidät lähes samaan paikkaan mistä lähdimme. What the fcuk? Kaiken kukkuraksi ympäri ajamamme kovan onnen kylän nimi oli Kyrbach! No ihan oikeasti! Kieltämättä kyrpah nostatti hetkeksi tunnelmia, kun hihittelimme sille. Päätimme lähteä kyrbahhista poispäin ja eri suuntaan kuin kiertotie näytti ja kas vaan Tomppakin osasi vihdoin ohjata meidät oikealle reitille. Halleluja!

Laura alkoi kiukustumaan sen verran pahasti, että päätimme pitää yhdistetyn valokuvaus- ja Lauran viihdytys/syöttötauon. Ollaankohan me ikinä perillä? No tämän kylän linna oli varsin kuvauksellinen ja Laurakin pääsi hieman jaloittelemaan tuolista. Tauon jälkeen vedimme loppumatkan pikataipaleella Heinin keksiessä kaikki parhaat leikkiäänet, laulut, ilmeet ja leluviihdytykset.

Vihdoin silmiemme eteen avautui Burg Rheinfels ja aivan mielettömän upea maisema alas Reinille, alla olevaan kylään ja joen toisella puolella oleviin metsäisiin kukkuloihin ja toiseen linnaan. Hotellille päästyämme olimme jo melkein valmiit yöpymään jatkossa aina neljän tähden hotelleissa, niin hieno hotellikompleksi oli ja palvelu sen mukaista. Burg Rheinfelsiin kuuluu siis vanhan linnan lisäksi hotellivieraille ilmainen katettu parkkialue ja Wellness Center, ravintola, matkamuistomyymälöitä, linnapuutarha viiniköynnöksineen ja Villa Burgfels eli erillinen 1800-luvun tyyliin rakennettu kartano. Villa oli yhdistetty Rheinfelsin alueeseen lankuista tehdyllä sillalla, joka ylitti alla olevan tien korkealta. Kaikki tämä oli jo omiaan tekemään meidät tervetulleiksi, mutta huone oli sitten ihan oma lukunsa. Parinkymmenen neliön huone sisälsi ylellisen kylppärin kylpytakkeineen ja kaikkine ilmaissaippuoineen, loistosängyt hienosti pedattuina ja mukavasti tyhjää tilaa, jonne rakensimme Lauralle leikkitilan ja jonne tytsyn matkasänky laitettiin. Parasta huoneessa oli kuitenkin erillinen olohuonetila sohvatuoleineen, josta oli paraatinäkymät edellä mainittuun kylään ja Reinille.

Majoittumisen jälkeen lähdimme talsimaan alas kylää kohti jyrkkää tietä pitkin. Sinne olisi kulkenut myös erillinen naurettava minijuna, mutta päätimme kävellä, koska oli jälleen Lauran uniaika. Lounas kylässä olevan ravintolan aurinkoterassilla oli ihan ok; Timo söi wienerschnitzelin ja Heini tonnikalapitsan. Kierreltyämme hieman kylillä ja Reinin varressa näpsimässä valokuvia alkoi jo olla aika palata hotellille. Ylös linnaan olikin sitten jo rankempaa työntää vaunuja, mutta hyvin se kävi kyllä pyllytreenistä.

Hotellihuoneeseen päästyämme olimme varsin poikki urheilusuorituksesta ja päivän kyrpah-ajeluista. Heini kävi kylpylän puolella kokeilemassa uima-allasta, erilaisia saunoja ja hierovia suihkuja. Se tekikin selkävaivaiselle aika hyvää. Illalliseksi söimme itse tehtyjä tonnikala-tomaattipatonkeja, koska päivän lounas tuli syötyä sen verran myöhään. Päätimme myös tutustua itse linnaan tarkemmin vasta huomenna.

Illan pikku puhde oli sitten taas ensi yön hotellin miettiminen. Jotenkin emme vain saa aikaiseksi varattua niitä ennen kuin on ihan pakko. Huoh. No kello kahdeksalta päätimme tehdä reittimuutoksen ja ditsata Kölnin sekä Hampurin ja suunnata seuraavaksi yöksi Wartburgin linnan tietämille Eisenachin kylään 1800-luvun kartanoon tehtyyn hotelliin nimeltä Thüringer Hof. Heini varasi jälleen hotellin baby Betteineen auf Deutsch. Wunder schön!

Wartburg kuuluu Unescon World Heritage –ohjelmaan ja on Lonely Planetin mukaan kyseisen läänin hienoin. Emme siis ehkä voi mennä ihan pieleen :) Samaisessa linnassa on myös muuan Martti Luther piilotellut ja kirjoittanut Uutta Testamenttia. Wartburg on siis lähellä Weimaria. Tätä seuraavat kaksi yötä on tarkoitus nyt sitten viettää Berliinissä, koska Timo ei ole siellä aiemmin käynyt. Toisen päivän käytämme Potsdamin ihmeyksiin tutustumiseen, mikä on ollut Heinin haave jo vuosia ja toisen päivän itse Berliiniin. Tästä sitten takaisin Rostockiin ja laivalle.