Päivä 23: Kohti Eisenachia

Aamulla kun vedimme verhoja pois ikkunan edestä tuli semmoinen ihmetyksen tunne, että mitä hyvää me olemmekaan tehneet, kun saamme herätä ja katsella näin hienoja maisemia. Tunne sen kuin parani, kun siirryimme aamiaiselle linnan puolelle. Frühstücksraum oli tehty linnan parhaimmalle paikalle ja sieltä oli henkeäsalpaavat näkymät alas Reinille ja sitä ympäröiviin kauniisiin maisemiin. Huikeuden tunnetta lisäsi täysin lasista oleva seinä, jonka eteen aamiaispöydät oli sijoitettu. Aamiaisen parasta antia olivat mehevät Brötchenit eli sämpyläleipäset. Luxenbourgin loistoaamiaiselle se ei vetänyt kuitenkaan vertoja. Meistä alkaa tulla jo tosi vaativia :) Tyttäremme nauratti jälleen Jürgeneitä ja Hanseja, jotka vuorotellen lepertelivät hänelle. Leipä ja kurkku maistuivat Lauralle – niissä, kun on rutkasti purtavaa pikku naskaleille.

Aamiaisen jälkeen tutustuimme Burg Rheinfelsiin (1248), joka oli aivan toista maata kuin Ranskan linnat. Tuli mieleen, että ranskalaiset châteaut ovat kuin puudeleita ja Saksan Burgit rottweilereita karkeudessaan. Tosin kyllä Saksastakin löytyy romanttisia Schlosseja eli linnoja. Burg Rheinfels oli osittain jo raunioina, mutta kyllä sieltä löytyi myös hyvin säilyneitä osia. Kiersimme linnan suhteellisen rivakasti, koska Lauran uniaika alkoi taas lähestymään ja halusimme säästää parhaan väsymyksen autoon. Linna oli kyllä vaikuttava ja sieltä sai erittäin hyviä kuvia auringossa kylpevästä Reinin jokilaaksosta. Aurinko tosiaan on paistanut Saksassa olomme aikana lämpimästi ja pilvettömältä taivaalta, mikä oli tervetullutta muutamien pilvipäivien jälkeen. Valokuvatkin näyttävät niin paljon paremmilta aurinkoisella ilmalla.

Ajomatka sujui ihan mallikkaasti, vaikka ajoa oli jälleen päälle 300 km ja yli 3 tuntia. Alkupätkä oli aika hidasta menoa, koska tie kulki Reinin vartta pitkin ja Heini hypähti parin kilometrin välein ottamaan taas uusista ja uusista linnoista postikorttikuvia.

Laura nukkui nätisti 1,5 h, jonka jälkeen pidimme yli tunnin piknikin Rasthofin eli bensiksen leikkipaikan takana olevalla nurmella. Olimme vissiin sellainen nähtävyys eväinemme ja Lauran kamppeiden kera, että leikkipaikan sisarukset huusivat innoissaan ”Mutter Mutter, guck mal” äitiään katsomaan ja osoittelivat meitä nauraen. Bensis nettosi meistä ainoastaan kahvien verran, mutta aidot italialaiset Lavazza espressot ja lattet maistuivat meille paremmin kuin hyvin. Auringonoton ja ruokailun jälkeen pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut autoon pysähtyäksemme viiden minuutin jälkeen uudelleen kuin Pumpukka viänsi kinder-yllätykset. Loppumatka meni onneksi nopean oloisesti, kun Laura nukahti jälleen ja heräsi vasta määränpäässämme Eisenachissa.

Eisenachin hotelli oli tosiaan upea ja sisältä lipui parhaimpiinsa sonnustautuneita Frau und Herr Eläkeläisiä. Hotelliaula oli kuin Tuulen Viemää –elokuvan portaista ja joka puolella tietysti kristallikruunuja, tauluja ja punaista kokolattiamattoa. Respan heebo oli varsin ystävällinen kysellessään kuinka matka oli sujunut, minne pysäköimme auton jne. Heinillä meni vain muutama sekunti pidempään ennen kuin hän kelasi mitä nopea puhetulva aina meinasi. Murrekin oli jo eri kuuloista, vaikka edelleen ihan ymmärrettävää. Onneksi ei olla Baijerissa…

Huone oli erittäin hyvä ja lastensänkykin oli pedattu Lauraa varten. Somistimme sen vain omilla lakanoilla ja äidintuoksuisilla vaatteilla, jotta siihen olisi turvallista ja kotoista nukahtaa. Timo suhautti pilsnerin minijääkaapista ja valui hyvin ansaittuun kylpyyn pitkän ajon jälkeen. Laura seurasi pian perässä ja nautti suunnattomasti polskimisesta jättikokoisessa ammeessa.

Saavuimme kaupunkiin totuttua aikaa myöhemmin, joten päästessämme vihdoin ulos lyhyelle turistikierrokselle ja ruokapaikkaa etsimään, oli kello jo lähempänä puolta kahdeksaa. Näimme kaupungin torin, parit kirkot, vanhaan kaupunginmuuriin tehdyn torniportin ja vartin kierroksen jälkeen palasimme takaisin päin ostos- ja ravintolakatua pitkin. Ihan oli somaa. Laura oli jo sen verran väsynyt, ettei olisi jaksanut enää illallista, joten päätimme turvautua varasuunnitelmaan ja Heini kävi nappaamassa läheisestä thai-ravintolasta mit nehmen –annokset ja suuntasi takaisin hotellille Lauran ja Timon mentyä edeltä aloittamaan iltapuuhat.

Hieman respan henkilökunta katsoi pitkään Heinin sujahtaessa ohi ruoka-annosten kanssa, mutta jättivät kohteliaasti kommentoimatta. Kyllä maistui Nudeln mit Hänchenfleisch & Gemüse und Nudeln mit Krabben & Gemüse hyvältä. Heinille siis kana-kasvisnuudeleita ja Timoille katkarapu-kasviksia. Niitä sitten nautimme jälleen pimeässä Fantan kera Lauran vetäessä sikeitä. Lauran ehdoillahan tässä mennään ja ”kotiruoka” sopi myös meille ihan mainiosti! Huomenna olisi aika sitten tutustua Wartburgin linnaan ja sen jälkeen suunnata kohti Der Hauptstadt Berliiniä. Onneksi olimme varanneet hotellin sieltä jo tänään aiemmin päivällä. Hyvä me!