Päivä 7: Saumurin linna & Grenellen viinitila

Aamu valkeni sateisena ja erittäin kosteana. Pidimme ulko-ovea puoliksi auki, jotta ilma vaihtuisi edes vähän. Ovi on siis keskeltä kahtia ja alaosaa voi pitää kiinni yläosan ollessa auki. Ilmeisesti se on peruja siltä ajalta, kun talli oli vielä hevoskäytössä. Hanski ja Irma kävivät hakemassa läheisestä Boulangeriesta maistuvat patongit, croissantit ja suklaapullat. Ne maistuivat makoisilta kunnon espressokahvin ja osalle instant murukahvin kera.

Kiia katsoi aamulla pikkutelkkarista piirrettyjä ja luki välillä Risto Räppääjän Nuudelipäätä. Vaari ja Mummo naurattivat Lauraa, joka osaa jo matkia mää mää lammasääntä. Lauran aamu-unien jälkeen aloimme pikku hiljaa tehdä lähtöä Saumurin linnakaupunkiin.

Tänään tuntuu olevan oikea kunnon rankkasadepäivä, kun pisaroita vihmoi tuutin täydeltä auton ikkunoihin. Saumurin kaupunkiin oli vain puolen tunnin ajomatka pientä mutkittelevaa maalaistietä vehreine maisemineen. Linna kohosi upean satumaisena pian edessämme. Sade oli niin kova ja linnalle kävelymatkaa vallihaudan yli sisäpihalle sen verran, että päätimme ottaa aikalisän ja mennä syömään lounasta viereiseen pikku ravintolaan. Heini tilasi kaikille ruoat ranskaksi ja pian Madame olikin tuonut eteemme salaatteja, ranskalaisia, kanaa, lihaa ja leipää. Maistuvat ruoat huuhtelimme Tellun kanssa alas paikallisella siiderillä, joka tuotiin eteen ranskalaiseen tapaan korvallisesta mukista. Irma ihmetteli, että onkohan se kuumaa. No ei sentään vaan kuivaa ja raikasta. Miehet nauttivat oluesta ja Irma valkoviinistä tyttöjen siemaillessa coca colaa.

Ruoan jälkeen yritimme päästä linnaan visiitille, mutta harmiksemme se oli juuri maanantaisin kiinni. Madame antoi kuitenkin meille ilmaisliput paikallisen viinitilan Les Caves de Louis Grenellen dégustation-kierrokselle, jonne löysimmekin pienen etsimisen jälkeen. Heini tuli perässä Lauran vaunuja työnnellen, koska Pumpukka oli juuri nukahtanut eikä häntä raaskittu herättää. Ihan heti ei kyllä olisi tullut muuten mieleen lähteä vaunukävelylle rankkasateeseen painavan sateenvarjon ja valkoisten vaatteiden kera…

Laura taisi joko vilustua eilisissä vesileikeissä tai sai Pariisista nuhatartunnan. Vesisade ja tutustumiskierros tilan kuohuviinikellareissa eivät myöskään olleet omiaan parantamaan sitä. Onneksi kierros oli lyhyt ja Laura kiersi sylistä toiseen isoon peittoon kiedottuna.

Grenellen tila on erikoistunut kuohuviinien valmistukseen ja saimmekin erittäin kattavan selostuksen niiden valmistuksesta ja säilytyksestä. Lopuksi saimme maistella kaikkia tilan viinejä, joita vain teki mieli. Palvelu oli todella ystävällistä. Opastytön englanti vain kuulosti korvaan aivan ranskalta…Meille tarttui mukaan makea rosé kuohuviini jälkiruokien kanssa, kuiva róse ja valkoinen kuohuviini seurusteluun ja kalan kanssa sekä valko-, puna- ja roséviinit. Näitä on mukava nauttia sitten kotona ja fiilistellä reissua.

Kotimatkalla oli vielä pysähdyttävä tankkaamaan ruokatarvikkeita paikallisesta Super Marchésta, mikä oli 1,5h koettelemus sekä kaupassa ranskaa tavaaville että autossa odottaville Lauralle ja Heinille. Välillä sade hakkasi niin kovaa, että olisi voinut kuvitella tulevan rakeita. Onneksi oli kuitenkin lämmin ja omituisesti aurinkokin pilkahteli välillä.

Farmilla olimme takaisin vasta puoli yhdeksän tienoilla. Ensimmäiseksi Lauralle tehtiin pikapesu, vaihdettiin puhtaat vaatteet, niistettiin nenää, syötettiin ja lääkittiin. Pian Pieni olikin valmis sylinukutukseen ja unten maille. Muut valmistelivat iltaruoaksi lämpimiä patonkeja ja lohta, jotka Timppa ja Jenna grillasivat ulkona. Sadekin taukosi ja taivas oli pian aivan pilvetön. Istuimme sisällä pitkään yöhön syöden ja naurattaen toisiamme hauskoilla jutuilla. Oli oikein mukavaa, vaikka kaikki olivat väsyneitä. Jenna ja Kiia makoilivat vilttiin kääriytyneinä Heinin kainalossa. Timppa veresti muistojaan ja teki Jennalle hienot letit –mitä nyt omien sanojensa mukaan ensin ”sukii” Jennan hiukset sileiksi. Nukkumaan kömmimme puoli yhden aikoihin.
Laura-pienen olo paheni koko ajan yön mittaan ja olimmekin hereillä tunnin välein helpottamassa hänen hengitystään. Toivottavasti nuha menee pian ohi!