Päivä 25: Checkpoint Berliini

Armas vekkarimme tarjosi meille tänään normaalia aikaisemman herätyksen kello kuudelta. Onneksi saimme juotettua Lauran takaisin pilvilinnoihin ja otettua itse myös vielä nokoset. Hotellin aamupala oli yllättävän hyvä, joskin vihannesten osuus loisti poissaolollaan. Hotellin partasuinen omistajasetä taisi olla ilmiselvästi Venäjältä, koska hänen saksansa kuulosti varsin vekkulilta –väliin tietysti muutama sana englantia. Ei jotenkin tullut sitten edes vaihdettua englanniksi vaan jatkoimme keskusteluita nähtävyyksistä saksaksi. Mukava heppu.

Aamupalalta suuntasimme kiertelemään Berliiniä. Ensivaikutelma oli hyvin toisenlainen kuin Pariisi, missä kadut olivat siistejä, talot jostain entisiltä vuosisadoilta ja kaikkialla pikkusievää. Berliinissä rakennukset ovat iloinen sekasotku kauniita vanhoja renesanssirakennuksia ja aivan tajuttoman rumia venäläistyyppisiä harmaita kolosseja tai sitten jotain mistä lie oransseja muovikuutiota tai ihan lasisia Tokiosta tuttuja Sony Buildingeja. Joka puolella tuntuu olevan graffiteja tai vähän jotenkin sotkuista. Mutta tämähän ei ollut ollenkaan huono asia, koska Berliinin tunnelman tekee hyvin vapautunut ilmapiiri, kaikenkarvaiset ihmiset (vähän kuin Nykissä) ja kadut, jotka ovat täynnä katukivetykset vallanneita baareja, ravintoloita, kukkakauppoja ja ties mitä erikoiskauppoja. Berliinin rumuudesta huolimatta siellä voisi kuvitella viihtyvän pari vuotta.

Ilma oli aurinkoinen ja hotellin sijainti sopiva nähtävyyksien kannalta, joten päätimme lähteä kävellen, kohti Berliinin tunnusmerkkiä eli Brandenburger Tor –porttia. Portti on valtavan kokoinen ja sen yläpuolella on voiton jumalatar ratsastamassa neljän hevosen vetämää kärryä. Berliinin muuri meni juuri tämän monumentin ohitse. Brandenburger Tor’lta lähdimme kävelemään Berliinin kuuluisaa bulevardia Unter den Lindeniä, jonka varrella Timo ihasteli monituisia autokauppoja Ferrarista Bentley’n. Täältä kulkumme kävi Friedrichstrassenille, josta bongasimme tavaratalo LaFayette’n, jossa Heini kävi jälleen alusvaateostoksilla. Tavaratalosta ostimme myös tuliaisia ja kävimme mainiolla pastalounaalla alakerran herkkuosastolla.

Energiat olivat jälleen kohdillaan ja jaksoimme jatkaa matkaa kohti Checkpoint Charlie’ta eli Berliinin muurin rajanylityspaikka. Itse ylityspaikasta ei ollut paljon jäljellä, mutta kyseisen paikan kadut oli vuorattu isoilla valokuvin ja kertomuksin varustetuilla plakaateilla. Näissä kerrottiin kylmästä sodasta, itse muurista, tämän ajan ihmisistä ja tarinoita siitä miten kekseliäitä Itä-Saksan puolelta länteen pyrkivät olivat (mm. sieltä on peruja nykyisinkin vielä sukeltajien käytössä oleva minisukellusvene eli käsikäyttöinen moottori, jolla sukeltajat pääsevät eteenpäin). Timo kävi myös itse museossa Heinin jäädessä Lauraa nukuttamaan.

Rajanylityspaikalta jatkoimme matkaa ihmetellen vielä muutamaa sataa metriä säästettyä Berliinin muuria ja paikallisia Trabant-pahviautoja, joita oli vieläkin liikenteessä. Ne olivat tosin über-trendikkäiden berliininäisnuorten ajoneuvoja tai one-on-one sightseeing kulkuneuvoja.

Muuri johti meidät Potsdamer Platz –aukiolle, joka oli taas ultramodernien toimistorakennusten ja shopping centereiden aluetta. Yhdessä piipahdimmekin etsimässä tuliaisia, mutta saldo jäi tällä kertaa vain toisiin nappikuulokkeisiin ja kuulokeliitännän jakajaan, jotta voimme katsoa laivalla leffoja hiljaa Lauran nukkuessa.

Päivän päätimme tutustumalla Berliinin metroon eli S-Bahnilla hurautimme takaisin hotellikulmille, jossa meitä odotti ihanat pakkauspuuhat. Timo kävi poimimassa meille vielä Subway –patongit ja lähikulman tutusta kioskista poimimme kyytipojaksi Proseccoa ja olusen. Tuttu kioskinpitäjä hymyili ja morjesti lämpimästi meidät tunnistaessaan. Aurinko paistoi vielä, joten nautimme viimesäteistä ikkunalaudalla ikkunat auki istuen. Pudotusta kadulle kun oli vain se vähän yli pari metriä. Kioskisetää nauratti kovasti huomatessaan meidän kuikuilevan ikkunalaudalla hakiessaan itselleen hiukopalaa. Laura konttaili lattialla minkä kerkesi ja kiipeili jälleen joka paikkaan mumisten omaa kieltään. Välillä oli kyllä pakko maata sängyllä jalat kohti kattoa päivän usean tunnin talsimisen jälkeen. Tästä jälleen singahtelimme vuorotellen hakemaan Lauran suusta kenkiä tai pelastamaan koko ajan päälleen kaatuvaa lasta. Päätimme ostaa kotona konttauskypärän –sen verran holtitonta tuo meno vaan on.

Pakkailussa vierähti taas yllättäen (?) pitkä tovi. Pitihän ottaa huomioon eri pinoihin seuraavan päivän vaatteet, Lauran kaikki vaihtokamat, kärryroippeet ja sapuskat, meidän laivakamat eri kassiin jne. Logistiikkaoperaation jälkeen oli takki niin tyhjä, että bloginkin kirjoitus sai jäädä seuraavaan päivään.