Päivä 26: Nach Rostock

Aamuhetket ovat selkeästi niitä parhaimpia. Laura on hyvällä tuulella ja jaksaa toistella äitiä ja isiä hihitellen ja kiehnäten vuorotellen meidän kainaloissa. Suloinen ilmestys! Tänään pikku-enkeli herätti meidät sattumoisin jo seitsämältä, joten ehdimme ottaa aamun ihan rauhallisesti. Jopa niin letkeästi, että aamiaisen jälkeen pyysimme respasta vielä lisäaikaa, kun Laura heräsi juuri kun olimme valmiit lähtemään. Tämä tietysti siirsi lähtöä vaipan- ja vaatteidenvaihdon sekä syötön verran eteenpäin.

Auton pakkaaminen alkoi jo tuottamaan ongelmia, varsinkin kun poimimme viereisestä mielenkiintoisesta viinikaupasta kuusi pulloa lisää ja tietysti hienon puulaatikon (osa pulloista oli tietysti liian pitkiä siihen ja autoon pakattiin pahvilaatikollinen viintä ja tyhjä puulaatikko). Päätimme hoitaa päivän liikkumiset autolla, koska sillä tavalla pääsisimme mistä tahansa lähtemään Rostockia kohden.

Alun perin ajatus oli käydä ihmettelemässä Berliiniä TV-tornista käsin. Heini muisti, että sieltä saa parhaan näkymän idän ja lännen eroista. Matka tornille kesti vain n. 10 minuuttia hyvin soljuvassa liikenteessä (Pariisiin kauhukokemukset pilkistelivät mielessä, koska onhan kyseessä sentään yli 3 miljoonan asukkaan kaupunki).

Paikalle päästyämme huomasimme kauhuksemme pitkän ja ei mihinkään liikkuvan turistijonon. Heini kävi tarkastamassa tilanteen ja todettuamme sen toivottomaksi, päätimme olla tuhlaamatta päiväämme jonossa seisomiseen ja suuntasimme kohti Charlottenburgia ja KaDaWe:n makeeta shopping keskusta tarkoituksena poimia viimeiset tuliaiset ja kotiin jotain käytännöllistä keittiötavaraa. Loppupeleissä mitään sellaista ei löytynyt, mutta apteekin höpsö täti halusi lahjoittaa Lauralle pehmolampaan, jolle Laura sanoi heti tietysti mää mää.

Lounaaksi nautimme auringossa terassilla fajitaksia, mikä oli mukavaa vaihtelua. Sitten olikin jo aika lähteä kohti satamaa. Pari tuntia meni enemmän tai vähemmän rankasti, koska Laura nukkui tasan puoli tuntia ja vaati 100 % viihdytystä seuraavat 1,5 h. Puolessa välissä teimme pienen detourin paikalliseen Aldiin tuliaisolutostoksille, koska Reinin varrella tai Berliinissä emme miniruokakauppaa isompaan olleet törmänneet. No onneksi juuri ennen Rostockia näimme jätti-isot kyltit Globus ostoskompleksista, josta ostimme järkyttävän määrän mehuja, oluita ja muita juomia tuliaisiksi. Valikoima oli tosi laaja ja hinnat osassa tavarasta noin puolet Suomen vastaavista.

Kahdeksan aikaan olimme jo jonottamassa pääsyä laivaan. Saimme paljon uteliaita katseita pistäessämme kenttäkeittiön pystyyn Lauraa varten. Tähän kuului siis vedenkeitin, purkinlämmitin, termari, vesipullo, maitojauhe, ruokalappu, lusikka…Bongasimme myös hymyilevia ilmeitä syöttäessämme Lauraa ovet auki, hyssytellessämme ja nukuttaessamme häntä kantoliinassa, Lopuksi Laura siirrettiin nukkuvana Timon auton takapenkille rakentamaan vuoteeseen. Sinne tyttö köllähti tyytyväisenä vällyjen alle ja me saimme hengähtää tunnin verran ennen boardingia.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen pääsimme checkaamaan ja siirtymään uuteen jonoon, jossa odoteltiin itse laivaan ajamista. Tässä vaiheessa terminaalipoika pyysi meitä eli delux-tason matkustajia siirtymään jonoon kuusi luettuaan meidän etulasissa olevat boardingissa saadut paperit. Siis mitä ihmettä? Rivissä kuusi ei ollut ketään ja mikä ihmeen delux? Päässä suhisi, kun siirryimme omaa kaistaa parhaille paikoille laivaan heti prätkien viereen.

Niin ja kappas vaan meillä tosiaan näyttäisi olevan hyttikin 10-kerroksessa, jossa on vain sviittejä. Nyt taitaa olla niin, että iki-ihanat Irma ja Hannu ovat upgreidanneet meidät A-luokasta luksukseen. Mikään ei voi olla parempaa kuin huomata saapuvansa kuin hyvään hotellihuoneeseen, kun hytin ovi avautuu! JES! Lauran sänkykin mahtuu hyttiin, jossa on luksusleveä parisänky, kahden istuttava sohva sekä sohvatuoli, telkkari, merinäköala jätti-ikkunoilla, ilmaiset shampanjat ja muut odottamassa minijääkaapissa sekä ilmainen sauna ja aamiainen seuraavaksi päiväksi.
Laura jatkoi onneksi uniaan ja me päätimme hemmotella itseämme vielä lisää ja Heini kävi tilaamassa seuraavan päivän aamiaisen hyttiin. Eihän me koskaan olla sellaista tehty ja mikä olisikaan täydellisempi päätös lomalle kuin vuoteessa nautittu aamiainen. Lauraakaan ei tarvitse aamulla lähteä raijaamaan mihinkään. Hmm – ei tästä laivamatkasta taida yhtään hullumpi tullakaan kiitos ihanien vanhempien!